Zetkan aikuisuus (2,6v.) on tuonut vähän porua ja paljon villoja- siis kerrankin toisinpäin.
Monta hyvää asiaa loksahtanut kohdilleen niin että on saanut ihmetellä.
On siinä kasvattajan iltapuhteilla väännetetyt käppyrät osuneet aikas hyvin nappiin, eikä vielä tiedetä mihin noppa pyörähtää.

Olen kyllä saanut hirmu hyvin ja mahtavaa palautetta Zetkan edesottamuksista, se lämmittää, varsinkin kun kaikki edeltävä työ on tosi yksinäistä puuhaa. Tuolla körryytellään kikkareella jonnekkin tien mutkaan pimeällä ja siitä se lähtee. Luottoa kysytään, puolin ja toisin.
Kun tänään sain tulospaperin, 85,79 niin nöyräksi vetää, on siinä poika tehnyt monilla osa-aluella
kiitettävää jälkeä. Ei niitä voi opettaa,ne joko osaa tai ei, ja joka kerta uusi jänis haastaa kaksintaisteluun alkaessaan juosta edellä. Siinä kerta kerran perään opitaan uusia juonia, ja koira päättää että -oteaanpa sitten erä ja katsotaan. Siinä koiran palkinto, tuo karvaturri joka viuhtoo ja temppuilee joka käänteessä. Onneksi pääsee niin usein jallittamaan tätä pirullisen koukuttavaa pomppijaa.
Tästä mennään kohti valoa ja hankijaisia ja pikkuhiljaa kesälaitumille, mutta sitä ennen vois käydä kiusaamassa metsäjäniksen rauhaa tuolla ja siellä, etteivät vallan unohtaisi hippasilla oloa.

Paljonkohan lienee korkeus. 

Sain kuumeen  ja lentsun siitä Zetkan perässä ravaamisesta metsässä. Vanha ei enää jaksa.
Otava sai varmaan täällä ollessaan vaikutteita kun kotonaan olivat piirtäneet asioita ja esineitä, jotka hän osaa sanoa.
Äitinsä oli myös piirtänyt luppakorvakoiran kuvan, johon Otava oli heti sanonut EI. Ei Sampo olikin viikon hokema.
Iloinen asia on, että Lallin elämä on jossain määrin helpottunut. Nukkuen menee päivät, mutta sitä on harjoittanut ennenkin. Hengitys on parempaa ja vatsan pigoittununeisuus antautunut. Jospa tässä vielä..
Ensi viikolla lupaili koko viikon jonkin verran lunta ja mukavaa pikkupakkasta. Sampon kelit. Ykkösnyrkki saa opetella käytöstapoja ihan pirttikoirana - tosin kynsivallitkin pitää vielä pois metsästä. Oisikohan helmikuulle vielä kokeita... ei ny sentään aleta ahnehtia, ehtii vielä.
 

Zetka, joka normaalisti osaa odottaa sivussa kun päästelen koiria vuoronperään tarpeelleen, karkasikin eilen omille teilleen. En edes huomannut mistä välistä luikahti.
Aloitin heti jäljityksen, mutta paljon ei jälkiä jäänyt, kuitenkin kääntyivät metsään. Autoilua ja äänien kuuntelua sekä jäljitystä metsässä useita tunteja. Pimeän tullen ajo siirtyi niin liki, että kuului pihaan. Mutta se ei paljon auttanut, samoilin ajon eteen ja perään, enkä päässyt lähellekkään. Ekaa kertaa taisi olla Zetka pimeässä ajamassa, haukkukin oli erilaista, kuin pitkää yhtäjaksoista ääntä.
Kahdeksan ja puolituntia oli reissussa, pakkanen oli onneksi siedettävää, itellä ainakin hiki, sellaiset 10- 13 astetta. Hanki oli karmeeta, mutta siltikään ei pahempia vaurioita tullut. Ne kolme kynsivallia, jotka ei ehtineetkään kunnolla parantua, vuotivat verta, mutta pesun jälkeen eivät enää. Muutenkin koira nukkui rauhallisen yön.
Lalli sitä vastoin piti hereillä kun sen hengitys muuttui niin hiljaiseksi, että piti käydä useasti koskemassa kylkeen, vieläkö hengittää. pärskähteli ja vaihtoi asentoa, mutta selvästi parempi ja vatsanpeitteetkin oli vähän löystyneet.
Hiljaisuus on laskeutunut Tossuun, vieraat ovat lähteneet ja koirapojat alkoivat heti nukkumaan.

Vaihtelevisa säissä mentiin joulukuu. Enimmäkseen sateli vettä ja välillä pikkupakkaset kiusasivat, koska karppa esti liiemmät ajohalut. Molemmat ajurit ovat olleet tyhjäkäynnillä, kun säästeltiin jalkoja. Alkukuusta Zeka kävi pitkässä kokeessa, jossa oli paljon hyvää, mutta sitä tuuria liian vähän. Siitä muistona kakkonen pistein. 52.25.
Sitten taas odottelua ja poikapainia. Jouluksi tuli pikku Otava ja koirat joutuivat käytöskuurille.
Zetka pääsi sentään pitkäänkokeeseen vielä tälle vuodelle ja nyt oli tähdet suotuisassa asennossa.
Sampo saa pyöräyttää vuoden viimeisen ajon kun lupaili lämpöasteita ennen tammipakkasia.

Kelit ei asetu suotuisaan malliin taas millään. Aie oli saada Sampolle eka kaato, mutta toisin kävi. Eka pyyntipaikka ei tuonut nostoa sitkeästä yrityksestä huolimatta. Maisema oli raakattu ja puupinot odotteli noutoa, jäniksen on nyt sopeuduttava uusiin ympyröihin. Olisipa ollut tiedossa, mutta toisaalta hakuharjoitukset ovat tulevaisuudessa arvokkaita seikkoja koiran työkalupakissa.
Vaihdettiin maastoa, uusi paikka oli niin karppanen, että pika pikaa pois ja kahvin keittoon.
Sampo pyöriskeli vanhoilla tien molemmipuolin olevien jälkien parissa sillä aikaa kun virittelimme kahvitulet. Siitä sitten taimikon puolelle, koira alkoi heti toimittamaan koiran virkaa ja yösyönnöksien kautta jänis nousi. Yhden pienemmän ja yhden isomman lenkin jälkeen jänis hävisi tieheään taimikkoon. Keli oli sen verran karkea, että päätimme ottaa pennun pois. Minun koiran nouto onkin sensuroitu. Vaurioitta selvisi, vaikka puiden alukset oli ikävällä karpalla ja lunta oli määrällisesti yllättävän paksusti.
Zetkan 5.12. pitkäkoe oli ja meni. Keli oli vähintäinkin haastava, kakkosen tulokseen saa olla tyytyväinen, vaikka oisi toivonut sellaista tavallista metsäpäivä- suoritusta, Toivotaan sitä sitten seuraavalla kerralla.

Vaurioita ei näkynyt maastossa, mutta lämmin käpäläpesu paljasti punoittavat kynsivallit - yksi edessä ja yksi takana. Aavalla hanki pehmeää, metsässä karppaa puiden alla.
Sääennustukset olleet aivan surkeita, päivittäin muuttuu jollain asteella.
Saa nähdä, lähteekö joulun alla viimeisetkin lumet kun saadaan Karibian lämpöä tänne ihan ilmatteeksi.
Sampo "viirupää" pari viikkoa ilkeilly sisä/tarhakeliarestissa. Vkl pitää löytyä sille rakonen käydä jänis pöräyttämässä juoksuun kun MUMMOT <-  viettää perinteistä pikkujoulua mettässä.