lauantai 18. joulukuuta 2010
Eilen pikku-L nosti pajuryteiköstä jänön ylös, piukutti vain pari sataa metriä, koska iso-L otti jatkon hoitoon. Pentu ei vieläkään lähde ajon mukaan vaan etsiytyi minun seuraan. Reilun tunnin päästä hain Lallikin pois, koskapa tutkapanta ei ollut kaulassa ja ilippo kulkee siellä seuduilla. En tiedä oliko koira ihan rehellisessä touhussa, jälkiä oli niin ristiin rastiin. Kova tuuli ja 13 astetta.
Tänään sitten kahden Lallin kanssa eri kohteessa ei tuottanut ylösottoa syönniltä. Asetin kahden tunnin rajan, jonka pidimme. Samat 13 astetta, juuri tarkesin ojan pohjalla taimikossa seistä.
Harmittelen Loitsun puolesta, oisi juuri harjoitukset tarpeen.
Tänään sitten kahden Lallin kanssa eri kohteessa ei tuottanut ylösottoa syönniltä. Asetin kahden tunnin rajan, jonka pidimme. Samat 13 astetta, juuri tarkesin ojan pohjalla taimikossa seistä.
Harmittelen Loitsun puolesta, oisi juuri harjoitukset tarpeen.
torstai 9. joulukuuta 2010
Loitsun vuoro aamusella käydä jäniksen juoksua katsomassa. Jäljet löytyi ja kiinnosti, seurailtiin yhdessä pätkän matkaa. Jänis oli lähtenyt juoksulle ja sen pentu löysi ja meno reitin, mutta hukka tuli. Katselin kaverina ja ojan pohjalta lähti taas meneen, seuraavassa mutkassa jänis hyppäsi metsään ja pentu hakee lenkkiä lähistöltä. Kun menojäljet löytyi alkoi vauhdikas eteneminen, joka vei aina seuraavalle metsikölle, siellä haki hukkaa välillä ääntä antaen. Haukku ei ollut ihan puhdas, mutta aina silloin tällöin tuli oikea haukkukin sekaan. Loitsu näytti ettei ole kiinnostunut minun avustuksesta vaan haeskeli itsenäisesti eikä hukalta tahtonut pois. Siinä löytyi syönnöksetkin, mutta pennusta näki ettei sitä enää ne kovasti kiinnostanut kun hukka oli muualla. Hieno aamu kerta kaikkiaan. Pitänee sovitella tutkaa jo pennullekin.
maanantai 6. joulukuuta 2010
lauantai 4. joulukuuta 2010
Jotakin säkkyrää jäi muistoksi.
Iso-Lalli etsi liki pari tuntia ennen kuin jänis nousi. Paljon jälkiä ja tosi puuteria. Yritin olla ovela ja aloittaa suoraan varmalta paikalta, muttei se niin mennyt. Koirakin halusi näköjään nauttia koko rahan edestä ja samoili vähän liian laajasti alussa elikkä metsäautotiet kiinnostaa.. niiden reunojen merkkailut oikeastaan. Aivan ajon alussa jänö kävi kurkkaamassa minua ja toisen kerran vielä odotin koppia, mutta ei sitä vain saa hollille. Hirveästi rusakoiden ja metsurien jälkiä pellon päässä syönnöksellä. Sen pari tuntia katkonaista ajoa, kuljetti (jänis) välillä mukavasti, mutta aina toi tallatuille alueille ja perkkaamista riitti.
Pakkasta 10 ja vähäistä lumisadetta sekä tuulen henkäilyä aavalla. Kolmella pompalla tarkeni hyvin ja oli tosi viihtyisää.
Tässä pitää merkitä muistiin asia, joka sattui ke tuossa kotikulmilla. Naapurissa asustaa neljä saksanpk. ja yksi niistä syöksyi Lallin kimppuun kun kolmestaan kävelimme kotiin metsäautotiellä, joka vie tämän kys. paikan (n. 100m)vieritse. Lalli tuli yllätetyksi ja koirat pyörähti ojan pohjalle. Päästelin siinä sen verran ärräpäitä että ääni meni käheäksi, muttei tuo hurja päästänyt irti, niin ammuin siinä korvan juuressa haulikolla ilmaan. Vastentahtoisesti lähti kotia kohti, mutta nyt pentu sekosi ja alkoi kiljua sillä seurauksella, että hurtta palasi takaisin. Lalli otti nyt hurtan vastaan, siinä nokat kiinni toisissaan hurtta värisytti huuliaan ja minä huusin että --ala vetää mulla on vielä pamauksia! Vielä pyöräytti lallia siinä tiellä, mutta päästiin lähtemään ehjin nahoin kaikki kotiin. Ajattelin, että lalli osasi käyttäytyä oikein tuossa tilanteessa, tasapainoinen ja "koulutettu" koira, päättäväinen eikä agressiivinen, ne seikat varmaan auttoi ettei verilöylyä seurannut. Omistaja sanoi koiran olevan 6 vuotias, eikä pelkää ampumista, koska käy jossain harjoituksissa. Ei varmaan tottelevaisuus ole se laji, veikkaan.
Tuli myös todettua, että Loitsu on paukkuvapaa koira ;) Ei tuollaisia metsäpäiviä kestä jos koirat joutuu vaaraan irti juoksevien koirien vuoksi. Minulle koirat ovat paitsi kalliit myös kuin perheenjäseniä ja emo puolustaa pentujaan. Käyttäydyn kuin naarasleijona. Piste.
Pakkasta 10 ja vähäistä lumisadetta sekä tuulen henkäilyä aavalla. Kolmella pompalla tarkeni hyvin ja oli tosi viihtyisää.
Tässä pitää merkitä muistiin asia, joka sattui ke tuossa kotikulmilla. Naapurissa asustaa neljä saksanpk. ja yksi niistä syöksyi Lallin kimppuun kun kolmestaan kävelimme kotiin metsäautotiellä, joka vie tämän kys. paikan (n. 100m)vieritse. Lalli tuli yllätetyksi ja koirat pyörähti ojan pohjalle. Päästelin siinä sen verran ärräpäitä että ääni meni käheäksi, muttei tuo hurja päästänyt irti, niin ammuin siinä korvan juuressa haulikolla ilmaan. Vastentahtoisesti lähti kotia kohti, mutta nyt pentu sekosi ja alkoi kiljua sillä seurauksella, että hurtta palasi takaisin. Lalli otti nyt hurtan vastaan, siinä nokat kiinni toisissaan hurtta värisytti huuliaan ja minä huusin että --ala vetää mulla on vielä pamauksia! Vielä pyöräytti lallia siinä tiellä, mutta päästiin lähtemään ehjin nahoin kaikki kotiin. Ajattelin, että lalli osasi käyttäytyä oikein tuossa tilanteessa, tasapainoinen ja "koulutettu" koira, päättäväinen eikä agressiivinen, ne seikat varmaan auttoi ettei verilöylyä seurannut. Omistaja sanoi koiran olevan 6 vuotias, eikä pelkää ampumista, koska käy jossain harjoituksissa. Ei varmaan tottelevaisuus ole se laji, veikkaan.
Tuli myös todettua, että Loitsu on paukkuvapaa koira ;) Ei tuollaisia metsäpäiviä kestä jos koirat joutuu vaaraan irti juoksevien koirien vuoksi. Minulle koirat ovat paitsi kalliit myös kuin perheenjäseniä ja emo puolustaa pentujaan. Käyttäydyn kuin naarasleijona. Piste.
maanantai 29. marraskuuta 2010
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Tänään taas pennun kanssa kahden pikakäynti metsässä. Tuttu paikka, jossa edellisen kerran löytyi tuoreet jäljet ja sinne taas johti useammat jäljet. Loitsu innostuu kovasti ja pinkoo jälillä, seurailee haarautuviakin, mutta palailee takaisin. Syöntijälkiin asti oli hiljaa, mutta kiersi nevan reunaan niin siinä alkoi haukku. Ihmetteli ja kierteli hetken ja painui pätkän matkaa haukulla metsään. Sielläkin yritti haeskella, mutta siinä tuli kotiin lähdön aika. Nyt on talven jänisheinätkin valmiina, ruokintapaikat nyt vaihtuu vähän kun on ilmaantunut enemmän paikallaan pysytteleviäkin yksilöitä. Niin, ketun jäljet eivät enää kiinnostaneet pentua, minua kyllä kun liikkuu tiheään siellä. Lauantaina jatkuu harkat.
lauantai 6. marraskuuta 2010
13.11.
Lunta nyt on sen parikymmentä senttiä, sitten viime kerrasta ei parissa maastossa ollut liikettä ollut viikkoon.
Tänään oli taas pennun vuoro ja aika varmaan maastoon. Heti oli vanhat jäljet jotka nekin kiinnosivat. Sitten vastaan tuli pellon reunassa ketun jäljet, niille nousi selkäkarvat pystyyn ja paha ulina päälle. Saatiin tuoreet jäljetkin eteen, pentu saa mukavasti virtaa ja painaa hetken jälkiä, alkaa pyörtää ympyrää ja eksyy. Ääntä antoi muttei siitä selvinnyt oliko se vain niin jännää, kuusentaimien seassa siellä paineli. Näkö ajettavasta olisi varma... kaipasimme isoa-L tuossa vaiheessa. Hieno harjoitusmaasto ja myöhemmin koepaikkanakin sopiva.
Pentu rokotettu, paino 10,7 kg. Iso-L syönyt tietenkin pennun kanssa ja siihen näyttää vastaavan, pentu taas oli just oikeassa suhteessa. Ja käyttäytyi niin hienosti, että sai palttoon lämmikkeeksi ja paljon purtavaa, hampaat on nyt hienosti vaihtuneet.
Perjantaina saimme vihjeen, että viikko sitten oli ollut jänis tietyssä maastossa. Eipä paljon auta, mutta pentu sai yksin lähteä metsään. -4 pakkasta, juuri satanut kuivaa lunta. Hajut oli, vaikkei mitään havaintoa ihmissilmälle. Koiralla pieniä pistoja ja ojan reunan koluamista oikealla. Kiersimme kuitenkin vasemmalle, ei kiinnostusta, kaarsimme takaisin ja kas, siinä se menee - mutta pentu oli juuri kiertänyt penkan taakse. Sieltä otti vainun ja alkoi kiertää jänön meno suunnan seutuvilla melkoista haukun sekaista ääntä pitäen. Itse haki ja löysi jäljet ja ajeli haukulla jonkun minuutin. Pentu ei palannut, mutta alkoi sitten ulista kun löysi tien ja auton.
Oli mennyt jo toiseen metsään kiertelemään, ennen kuin pääsin autolle.
Pentu kotiin ja toinen tilalle.
Iso-L kiersi tietenkin puolen tunnin pakollisen, ennen kuin palasi ja saattelin lähelle löytöpaikkaa. Tunnin vanha jälki, jänis löytyi ihan läheltä :) lie pannut heti maata kun pentu yritti ajaa. Lallin se vei suoraan jokirantaan ja siellä talojen seassa pyöritti, tuli sitten takas ja hukalle samaan paikkaan kun suokin oli vienyt viikko sitten. Odottelin aikani, kävin katsomassa, oli vaihtunut rusakkoon ja sitä ajeli metsäautotietä toista kilsaa ja palasi yhtäkkiä takaisin. Siinäpä tämä päivä.
Lunta nyt on sen parikymmentä senttiä, sitten viime kerrasta ei parissa maastossa ollut liikettä ollut viikkoon.
Tänään oli taas pennun vuoro ja aika varmaan maastoon. Heti oli vanhat jäljet jotka nekin kiinnosivat. Sitten vastaan tuli pellon reunassa ketun jäljet, niille nousi selkäkarvat pystyyn ja paha ulina päälle. Saatiin tuoreet jäljetkin eteen, pentu saa mukavasti virtaa ja painaa hetken jälkiä, alkaa pyörtää ympyrää ja eksyy. Ääntä antoi muttei siitä selvinnyt oliko se vain niin jännää, kuusentaimien seassa siellä paineli. Näkö ajettavasta olisi varma... kaipasimme isoa-L tuossa vaiheessa. Hieno harjoitusmaasto ja myöhemmin koepaikkanakin sopiva.
Pentu rokotettu, paino 10,7 kg. Iso-L syönyt tietenkin pennun kanssa ja siihen näyttää vastaavan, pentu taas oli just oikeassa suhteessa. Ja käyttäytyi niin hienosti, että sai palttoon lämmikkeeksi ja paljon purtavaa, hampaat on nyt hienosti vaihtuneet.
Perjantaina saimme vihjeen, että viikko sitten oli ollut jänis tietyssä maastossa. Eipä paljon auta, mutta pentu sai yksin lähteä metsään. -4 pakkasta, juuri satanut kuivaa lunta. Hajut oli, vaikkei mitään havaintoa ihmissilmälle. Koiralla pieniä pistoja ja ojan reunan koluamista oikealla. Kiersimme kuitenkin vasemmalle, ei kiinnostusta, kaarsimme takaisin ja kas, siinä se menee - mutta pentu oli juuri kiertänyt penkan taakse. Sieltä otti vainun ja alkoi kiertää jänön meno suunnan seutuvilla melkoista haukun sekaista ääntä pitäen. Itse haki ja löysi jäljet ja ajeli haukulla jonkun minuutin. Pentu ei palannut, mutta alkoi sitten ulista kun löysi tien ja auton.
Oli mennyt jo toiseen metsään kiertelemään, ennen kuin pääsin autolle.
Pentu kotiin ja toinen tilalle.
Iso-L kiersi tietenkin puolen tunnin pakollisen, ennen kuin palasi ja saattelin lähelle löytöpaikkaa. Tunnin vanha jälki, jänis löytyi ihan läheltä :) lie pannut heti maata kun pentu yritti ajaa. Lallin se vei suoraan jokirantaan ja siellä talojen seassa pyöritti, tuli sitten takas ja hukalle samaan paikkaan kun suokin oli vienyt viikko sitten. Odottelin aikani, kävin katsomassa, oli vaihtunut rusakkoon ja sitä ajeli metsäautotietä toista kilsaa ja palasi yhtäkkiä takaisin. Siinäpä tämä päivä.
tiistai 2. marraskuuta 2010
Loitsu tänään itse löydetyillä rusakon hajuilla, pakkohan oli iso-L nöyrtyä ja tulla pennun löydölle, lyhyen haun jälkeen pesälle löysi pentu, mutta ajon otti iso-L. Pennulle oli uusi löytö lämmin pesä ja sitä jäi haistelemaan. Oisko osannut alkaa hakemaankaan lähtijää. Muuten kyllä hakee touhulla ja unohtaa sitten mitä oli tekemässä. Ei niinkään leiki metsässä, vaan on aina menossa johonkin suuntaan.
Vielä (3:s kerta) ei perään pentu lähtenyt, mutta veikkaan ettei enää kauan katsele. Nytkin heitti pari kiekkaa kaverina siihen saakka että ajohaukku alkoi.
Lunta odotetaan, että voidaan jättää iso-L kotiin.
Vielä (3:s kerta) ei perään pentu lähtenyt, mutta veikkaan ettei enää kauan katsele. Nytkin heitti pari kiekkaa kaverina siihen saakka että ajohaukku alkoi.
Lunta odotetaan, että voidaan jättää iso-L kotiin.
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
lauantai 23. lokakuuta 2010
Aamulla nollan tienoilla, 15.30 oli +2, hiukan tuuli ja kohmeinen, lumeton maa.
Kahdella koiralla aamulla aloitettiin, mutta parin tunnin haun jälkeen pentu kotiin ja toinen osoite.
Siellä tunti hakua, ajoa kesti muutamalla katkolla 70 min. Sitten hukka pottuvaraston liepeille. Sain koiran matkaani, mutta perillä aivan maantien viertä kyykki vaalea jänis parkin ohi. Panin varusteet autoon ja odotin kuinka koira tullessa paikalle reagoi ihan tuoreisiin jälkiin. Siitä ajo ensin pitkin tietä ja metsään. Käytti 4km metsälenkin, 37 min ajo, joka tuli jostain takas tien yli Temmesjoen rantaan. Juoksin koiran kiinni. 5t ja 18 km riitti yhdelle päivälle.
Siitä talvella menevät ohutta jäätä yli. Nyt oli tutkat ok. Ekaa konkaria passitinkin, mutta eipä tullut 150m lähemmäs. Ajo kulki n. 500-700m etäisydellä, eikä haukkua kuulunut kaikin ajoin 150 m päästäkään. Hidasta on lallin ajo, 7- 12km /h, haukku 6 -54 välillä.
Kahdella koiralla aamulla aloitettiin, mutta parin tunnin haun jälkeen pentu kotiin ja toinen osoite.
Siellä tunti hakua, ajoa kesti muutamalla katkolla 70 min. Sitten hukka pottuvaraston liepeille. Sain koiran matkaani, mutta perillä aivan maantien viertä kyykki vaalea jänis parkin ohi. Panin varusteet autoon ja odotin kuinka koira tullessa paikalle reagoi ihan tuoreisiin jälkiin. Siitä ajo ensin pitkin tietä ja metsään. Käytti 4km metsälenkin, 37 min ajo, joka tuli jostain takas tien yli Temmesjoen rantaan. Juoksin koiran kiinni. 5t ja 18 km riitti yhdelle päivälle.
Siitä talvella menevät ohutta jäätä yli. Nyt oli tutkat ok. Ekaa konkaria passitinkin, mutta eipä tullut 150m lähemmäs. Ajo kulki n. 500-700m etäisydellä, eikä haukkua kuulunut kaikin ajoin 150 m päästäkään. Hidasta on lallin ajo, 7- 12km /h, haukku 6 -54 välillä.
perjantai 15. lokakuuta 2010
Pentu oli saada pupun ylös ekana kun iso-Lalli oli hajut löytänyt ja niitä tarkkoi. Pentu meinasi vähän oikaista, mutta kovin säikähti ja viipotti minun jalkoihin Lallin ottaessa sen nokan edestä ajon.
Toiseen maastoon sai pentu jäädäkin autoon. Hyvä niin, sillä pari tuntia meni, ennen kuin sellaiset jäljet löytyi, jotka johti ylös saantiin. Tämä olikin rusakko.
Kolmisen kymmentä teertä näin parvessa, lähes kaikki poikateeriä sekä kopsakka koppelo saavat jatkaa vielä elonpäiviään. Yhtään höyhentä ei minun toimesta tänäkään vuonna irronnut.
Me keskittäydytään vain metsäjäniksien aivotuksia ratkomaan. Ei niin selviö tuo kahden koiran työskentely, vaikka pentu näyttäis olevan enempi kiinnostunut minun sijainnista, käy silti repalehtamassa toisen haulla koko ajan jos saa näköyhteyden. Toisaalta iso-Lallikin seuraa pennun tekemisiä siinä kylmähaun sivussa.
Reipas pentu, ei tarvi autella missään tilanteissa eikä kuulu vikinää jos vetinen, riitteessä oleva neva ylitetään tai kahlaten ylitettävä oja.
Toiseen maastoon sai pentu jäädäkin autoon. Hyvä niin, sillä pari tuntia meni, ennen kuin sellaiset jäljet löytyi, jotka johti ylös saantiin. Tämä olikin rusakko.
Kolmisen kymmentä teertä näin parvessa, lähes kaikki poikateeriä sekä kopsakka koppelo saavat jatkaa vielä elonpäiviään. Yhtään höyhentä ei minun toimesta tänäkään vuonna irronnut.
Me keskittäydytään vain metsäjäniksien aivotuksia ratkomaan. Ei niin selviö tuo kahden koiran työskentely, vaikka pentu näyttäis olevan enempi kiinnostunut minun sijainnista, käy silti repalehtamassa toisen haulla koko ajan jos saa näköyhteyden. Toisaalta iso-Lallikin seuraa pennun tekemisiä siinä kylmähaun sivussa.
Reipas pentu, ei tarvi autella missään tilanteissa eikä kuulu vikinää jos vetinen, riitteessä oleva neva ylitetään tai kahlaten ylitettävä oja.
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
Viikonloppu tarjosi tilanteita, riitti että jättää pyssykän kotiin. Penulle on katseltu valmiita jänispaikkoja, vähän koetyyliin. Lauantaina ojan toista puolta ohitti niin kaunis jänis. Sitä ajoa vain pennun kanssa kuunneltiin. Eka kerran lallikin joutui uimasilleen.
Sunnuntaina oli pennun aika jäädä kotiin. Välillä tuli räntää ja kova tuuli. Oltiin eri paikassa. Asetuin jänisperspektiiviasentoon, eli sivuille piti nähdä, muttei eteensä. Jänis tuli kolmiosta selän takaa, loikan joutui ilmassa kääntämään ja päätyi rumpukuoppaan ojan pohjalle. sieltä ehti hypätä takas tulosuuntaan, mutta lalli oli just tuntumassa, joten yritti taas, rohkeus petti ja pyörsi sen verran, ettei koiraan törmänny. Lalli oli siinä jo liekeissä ja alkoi vimmattu hakeminen, 1 1/2 tuntia odottelin autossa kuunnellen beatlesia kun muutakaan ei ollu tarjolla. Puhallin merkkiäänen ja koira ilmestyi minsassa takas.
Pitkiä ajoja on ollut turha odotella, tykkään vain niin lallin kanssa käydä metsässä, se on voittamaton metsäkaveri. Nykyään Lallin tehtävä onkin haeskella pennulle helpotusta jäniksen hajuun, kovasti näyttää elkeitä olevan ja rulluttelee nokka maassa.
Sunnuntaina oli pennun aika jäädä kotiin. Välillä tuli räntää ja kova tuuli. Oltiin eri paikassa. Asetuin jänisperspektiiviasentoon, eli sivuille piti nähdä, muttei eteensä. Jänis tuli kolmiosta selän takaa, loikan joutui ilmassa kääntämään ja päätyi rumpukuoppaan ojan pohjalle. sieltä ehti hypätä takas tulosuuntaan, mutta lalli oli just tuntumassa, joten yritti taas, rohkeus petti ja pyörsi sen verran, ettei koiraan törmänny. Lalli oli siinä jo liekeissä ja alkoi vimmattu hakeminen, 1 1/2 tuntia odottelin autossa kuunnellen beatlesia kun muutakaan ei ollu tarjolla. Puhallin merkkiäänen ja koira ilmestyi minsassa takas.
Pitkiä ajoja on ollut turha odotella, tykkään vain niin lallin kanssa käydä metsässä, se on voittamaton metsäkaveri. Nykyään Lallin tehtävä onkin haeskella pennulle helpotusta jäniksen hajuun, kovasti näyttää elkeitä olevan ja rulluttelee nokka maassa.
keskiviikko 29. syyskuuta 2010
Isukille onnea Sotkamon kisaan ja palijo.
Olo on jo rentoutunut. Lalli tarjosi oman patukkansa, muutenkin antanut tulokkaalle tilaa.
Poika on vähän pöllämistyneen näköinen, mutta tosi nopeasti on uudet asiat ominut. Taisi tuloiltana eka kerran telkkariinkin tutustua:)
Metsässä jo välillä irtoaa mukavasti omin päin, ei yhtään pyörinyt puolukan poimijan riesana.
Olo on jo rentoutunut. Lalli tarjosi oman patukkansa, muutenkin antanut tulokkaalle tilaa.
Poika on vähän pöllämistyneen näköinen, mutta tosi nopeasti on uudet asiat ominut. Taisi tuloiltana eka kerran telkkariinkin tutustua:)
Metsässä jo välillä irtoaa mukavasti omin päin, ei yhtään pyörinyt puolukan poimijan riesana.
tiistai 14. syyskuuta 2010
Meidän postinhaku reissu tahtoo toisinaan venähtää, kuten tänäänkin. Kello oli jo puolipäivä kun koukattiin metsikön kautta. Istuin kannolle lehteä silmäilemään, Lalli istui metsän reunassa odottaen nousemista, jolloin pistäytyi heti metsän puolelle. Hiukan yli tunti meni nostossa kun hajujäljet taisi olla pätkissä. Tässä taas toistui sama ongelma, että hukka tulee kun koira jää startin jälkeen liikaa. Tarkoitus oli päästää koira vasta perjantaina liikkeelle, että virtaa olisi ylenmäärin. Metsässä alkaa olla lehti pudonnut ja sienetkin vahvassa aromissa. Kivaa aikaa silti liikuskella luonnossa.
Puhelimen remontin myötä tutka saa odottaa käyttäjäänsä parisen viikkoa.
Perjantai 17.9. Tutkaa voi käyttää vaikkei puhelin olisi mukanakaan. Näppärä vekotin noinkin käyttää jos maaston tuntee. Sykkyrää tuli n. 16km koiralle. Itse poimin puolukoita, sen verran koira pysyi pois nilkoista. En tiedä mikä vika, mutta taas ajo kesti lyhyen ajan. Ajettava näyttää löytyneen myöhemmin uudelleen, koska tutka näytti samaan ojan pohjaan, mutta eri haukkua.
Hieno ilma, aamulla runsaasti liikkeellä metsälintuja. Metsoa kävin hätistelemässä kun ajotiellä kökkäili. Hieno ilmestys oli myös huuhkaja matkanteossa.
Puhelimen remontin myötä tutka saa odottaa käyttäjäänsä parisen viikkoa.
Perjantai 17.9. Tutkaa voi käyttää vaikkei puhelin olisi mukanakaan. Näppärä vekotin noinkin käyttää jos maaston tuntee. Sykkyrää tuli n. 16km koiralle. Itse poimin puolukoita, sen verran koira pysyi pois nilkoista. En tiedä mikä vika, mutta taas ajo kesti lyhyen ajan. Ajettava näyttää löytyneen myöhemmin uudelleen, koska tutka näytti samaan ojan pohjaan, mutta eri haukkua.
Hieno ilma, aamulla runsaasti liikkeellä metsälintuja. Metsoa kävin hätistelemässä kun ajotiellä kökkäili. Hieno ilmestys oli myös huuhkaja matkanteossa.
sunnuntai 12. syyskuuta 2010
Työnnyimme koiran kanssa lintujahtilaisten sekaan. Parina päivänä ollut sellainen pauke, että luulisi lintujen kuolevan jo sukupuuttoon. Testasin tutkaa ja mukavasti kertyi sinistä ja vähän punaistakin viivaa kartalle. Ei tuo Lallin vauhti päätä huimaa, mutta laskelmoivana koirana arvelee, että mikäpä kiire tässä, valmiissa mailmassa. Hakuetäisyys oli enimmäkseen 50- 170m ja ajo sekä hukka alle 350m. Haukku ei enää kuulunut 100m jälkeen, jonka arvasin aiempien kertojen tapaan. Lehti puussa ja kanervainen sammal hyvin eristää kuuluvuuden.
- Nyt etsitään uusia maastoja -
- Nyt etsitään uusia maastoja -
perjantai 3. syyskuuta 2010
Perjantaina 9.00 ympyrää kiertämään. Kolme tuntia ja eka haju, siitä 12 min. tumma, aikuinen jänis lähti pykältämään. Alle puolentunnin olin jäänyt ajosta, kas kun koira ei kovin vuolaasti anna ääntä kun jää jälkeen. Autolla siirryin ajon eteen ja hyvää ääntä antoi sen pätkän, minkä kuulin. Koira tuli kotiin 15.30 hyvä voimaisena, mutta nukkuu varmaan huomiseen.
Sunnuntai aamuna kokeilin josko jaksais alkaa pupua. Kas, ei ollut pupu sovitussa paikassa :) Hajut löytyi, 40 minuutin haku ja mitä hittoa.. 7 min ajo. Vartissa koira tuli takasi. Kartassa näkyi valtaoja, ilmeisesti virtaa ei sittenkään ollut tarpeeksi. Nyt saa 5 päivää huilia ennen seuraavaa yritystä.
Sunnuntai aamuna kokeilin josko jaksais alkaa pupua. Kas, ei ollut pupu sovitussa paikassa :) Hajut löytyi, 40 minuutin haku ja mitä hittoa.. 7 min ajo. Vartissa koira tuli takasi. Kartassa näkyi valtaoja, ilmeisesti virtaa ei sittenkään ollut tarpeeksi. Nyt saa 5 päivää huilia ennen seuraavaa yritystä.
maanantai 30. elokuuta 2010
torstai 26. elokuuta 2010
Sateisia, märkiä aamuja. Kartoitusta jäniskannasta tehty tässä lähimaastoissa, mutta ei ole tärpännyt. Koira ei näytä innostuvan sateesta eikä korkeasta kasvillisuudesta, jos hajuja ei ole.
Lalli ei myöskään näytä palautuvan reissuista entiseen malliin, vaikka kerjää lähtöjä. Seuraksena on pitkänlainen sytytyslanka, mutta vain koiralla. Tänään kuivahko keli, koira liikkui taas ties missä, mutta ei tulosta. Eilen löytyi papanoita hakkuuaukion ruohikosta, joten ihan toivoton ei tilanne ole. Mutta ei riittäisi uuden pennun opetukseen nämä vielä.
Lalli ei myöskään näytä palautuvan reissuista entiseen malliin, vaikka kerjää lähtöjä. Seuraksena on pitkänlainen sytytyslanka, mutta vain koiralla. Tänään kuivahko keli, koira liikkui taas ties missä, mutta ei tulosta. Eilen löytyi papanoita hakkuuaukion ruohikosta, joten ihan toivoton ei tilanne ole. Mutta ei riittäisi uuden pennun opetukseen nämä vielä.
lauantai 21. elokuuta 2010
torstai 8. heinäkuuta 2010
lauantai 26. kesäkuuta 2010
maanantai 1. helmikuuta 2010
-9 noin tunnin haku. Ajoa seurailin tunnin, sitten eksyin kyydistä. n. kolmen tunnin päästä kontakti koiraan. Pakkanen alkoi kiristymään ja klo 15 otin koiran kiinni. Jäljellä oli, mutta jänis teki tosi paljon lenkkiä ja hukkaa tuli. Tein todella harkitsemattoman teon kun päästiin ns. turvalliselle alueelle matkalla kotiin, niin päästin koiran irti. Kääntyi heti takas ja nyt on pakkasta jo -19 ja kello puoli 9 eikä koiraa kuulu. Kotiutui jääpatteineen ja nälissään 20.40. Etusten karvat sisäpinnalta harvotuneet ja pallit rikki, miun syy:/
perjantai 29. tammikuuta 2010
maanantai 25. tammikuuta 2010
Jopas vähän pakkanen antoi periksi. Sunnuntaina pikainen puolituntinen, pyöräytti lenkin ja toi hirveän lumiseen taimikkoon, josta otin koiran kiinni. Pakkasta sentään 15 ja viikon tauko. Tänään sitten ylös saanti vaikeaa, ajo lähti jostain aika kaukaa 14.10 ja häipyi heti maisemista. En arvannut ettei ala kierteleen tämä ajettava.
Kärhäsin päivän mittaan kaksi kertaa nuotionkin aikani kuluksi. Hämärän tullen hipsin kotiin, koira kotiutui 18.30. Tuossa n. 6 kilsan päässä sanovat asustelevan kaksi pennullista ilvestä. Meillä on ilmeisesti lähituntuma, ei voi mitään, lunta on sekä puussa että maassa, eikä härveli näytä sijanteja ja haukku ei kauas kuulu. Torstaina jos taas pökkeröitäisiin mettässä.
Kärhäsin päivän mittaan kaksi kertaa nuotionkin aikani kuluksi. Hämärän tullen hipsin kotiin, koira kotiutui 18.30. Tuossa n. 6 kilsan päässä sanovat asustelevan kaksi pennullista ilvestä. Meillä on ilmeisesti lähituntuma, ei voi mitään, lunta on sekä puussa että maassa, eikä härveli näytä sijanteja ja haukku ei kauas kuulu. Torstaina jos taas pökkeröitäisiin mettässä.
lauantai 16. tammikuuta 2010
Perjantaina ennen puolta päivää 7 asteen kelissä lähdimme jaloitteleen, tarkoituksella katsastella joitain kotiperukoita. Ajo lähti 15.10 ja arvasin heti, että kepulisti käy ja koiraa ei saa pois. Pimeän alkaessa käpsehdin kotiin kahdeksi tunniksi odottelemaan, että jyry-sisu saa jaloitella rauhassa. Taskulampun valolla huitelin (ryömin myös) haukun perään, siellä poika veti ajamattomat jäljet edessä, mutta paljonko lie ollut perässä. Viisi tuntia tuli just kiinniotossa täyteen.
21.00 olimme kotona takas, koira hyvävoimainen, oli vielä aamullakin, mutta huomenna vasta metsään. Arvasin, ettei jänis tee helpolla hukkaa kun pimeä tulee, vaan pylkyttää kohtalaisen pienellä alalla.
21.00 olimme kotona takas, koira hyvävoimainen, oli vielä aamullakin, mutta huomenna vasta metsään. Arvasin, ettei jänis tee helpolla hukkaa kun pimeä tulee, vaan pylkyttää kohtalaisen pienellä alalla.
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
Pari viikkoa vierähti tupakoirana, mutta onneksi oli vieraita ja ohjelmaa. Tänään oli -5 ja ulkoiltiin. Emäntä tallusti mettään lumikengillä ja parkkeerasi ne ojan penkalle, johon kohtaan hyppäsi ojan pohjalle jänis, matkalla koiraa eksyttämään. Lalli tuli haulla siihen 25 min myöhemmin. Ajo oli samassa paikassa kuin ed. kerralla ja just samaista katkonaista. Tunnin päästä kävin koiran hakeen pois ja tallustelimme kotiin. Matkalla näin ketun jäljet, siinä missä ketun jalka vaivatta yltää pohjaan, koira kahlaa syvää vanaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)