Viikonloppu tarjosi tilanteita, riitti että jättää pyssykän kotiin. Penulle on katseltu valmiita jänispaikkoja, vähän koetyyliin. Lauantaina ojan toista puolta ohitti niin kaunis jänis. Sitä ajoa vain pennun kanssa kuunneltiin. Eka kerran lallikin joutui uimasilleen. Sunnuntaina oli pennun aika jäädä kotiin. Välillä tuli räntää ja kova tuuli. Oltiin eri paikassa. Asetuin jänisperspektiiviasentoon, eli sivuille piti nähdä, muttei eteensä. Jänis tuli kolmiosta selän takaa, loikan joutui ilmassa kääntämään ja päätyi rumpukuoppaan ojan pohjalle. sieltä ehti hypätä takas tulosuuntaan, mutta lalli oli just tuntumassa, joten yritti taas, rohkeus petti ja pyörsi sen verran, ettei koiraan törmänny. Lalli oli siinä jo liekeissä ja alkoi vimmattu hakeminen, 1 1/2 tuntia odottelin autossa kuunnellen beatlesia kun muutakaan ei ollu tarjolla. Puhallin merkkiäänen ja koira ilmestyi minsassa takas.
Pitkiä ajoja on ollut turha odotella, tykkään vain niin lallin kanssa käydä metsässä, se on voittamaton metsäkaveri. Nykyään Lallin tehtävä onkin haeskella pennulle helpotusta jäniksen hajuun, kovasti näyttää elkeitä olevan ja rulluttelee nokka maassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti