Pentu oli saada pupun ylös ekana kun iso-Lalli oli hajut löytänyt ja niitä tarkkoi. Pentu meinasi vähän oikaista, mutta kovin säikähti ja viipotti minun jalkoihin Lallin ottaessa sen nokan edestä ajon.
Toiseen maastoon sai pentu jäädäkin autoon. Hyvä niin, sillä pari tuntia meni, ennen kuin sellaiset jäljet löytyi, jotka johti ylös saantiin. Tämä olikin rusakko.
Kolmisen kymmentä teertä näin parvessa, lähes kaikki poikateeriä sekä kopsakka koppelo saavat jatkaa vielä elonpäiviään. Yhtään höyhentä ei minun toimesta tänäkään vuonna irronnut.
Me keskittäydytään vain metsäjäniksien aivotuksia ratkomaan. Ei niin selviö tuo kahden koiran työskentely, vaikka pentu näyttäis olevan enempi kiinnostunut minun sijainnista, käy silti repalehtamassa toisen haulla koko ajan jos saa näköyhteyden. Toisaalta iso-Lallikin seuraa pennun tekemisiä siinä kylmähaun sivussa.
Reipas pentu, ei tarvi autella missään tilanteissa eikä kuulu vikinää jos vetinen, riitteessä oleva neva ylitetään tai kahlaten ylitettävä oja.
perjantai 15. lokakuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti