Takkuista Tapania.
Maastossa ei jäljen jälkeä. Siellä missä lunta oli, pohja täynnä vettä, kankaallakin.
Talsimiseksi meni, paikkaa vaihdettiin useaan otteeseen, kunnes sentään vanhoja syöntejä löytyi.
Koirakin pyöri liian pientä, mutta kun ei ollut jänö liikkunut, tahtoo jäädä pistotkin lyhyiksi.
Päätettiin suunta pois lähdölle, kas siinä edessä jälkipari, ei merkkejä mistä siihen tipahtanut. Lallille kelpas ja kun työnsi kuononsa liian liki, jänö pomppas kuusen alta minusta 8m. Ajo tyssäsi puolen tunnin jälkeen eikä enää löytänyt. Käpälät oli lujilla, maasto antoi periksi ja hakkuutakin oli.
Siinäpä ne tämän vuoden koitokset. Reippaasti jäi Lallin metsäreissut plussan puolelle, ei tainnut ihan tyhjää montaa tulla. Nyt on lumi vähissä, pellot sulia ja ojat täynnä vettä. Ei valkko oikein uskalla liikkua, mutta uutena vuotena saadaan taas uutta lunta. Sitten uudet kujeet.