Kaikki loppuu aikanaan....aivan mahtavaaaa,
Tämä eräksi 90min ajosta. Kolmas päivän jänis vasta onnistui jäämään ajettavaksi. Lunta tarpeeksi, mutta metsät osin jo pälviset ja kantoivat VAIN koiraa.
Hyvin junnu jaksoi 22km taivaltaa, tosin nuotioinnin ajan levähti - se olikin eka notski tälle talvelle.
onnistuisin kiinniotossa. Zetka onkin ensi syksyyn mennessä jättänyt vintiöhommat, hope.
Kaikille taas kiitokset blogilla vierailuista ja mukavia kevään ulkoilupäiviä, toivottavasti tavataan
näyttelykehän reunamilla. Terv. Pirjo ja koiruudet.
Ps. Pyssykänperä menee uusiksi, jospa sitten ensi syksynä minäkin osuisin.
Ps,ps. Unohtui, että jahdin aluksi näin ekaa kertaa maakotkan, nousi n. 100m päästä, upea näky.
Kauden saldo: syksyn pönötin metsässä tai kuljetin maastossa kun Lalli ajoi. Kertaakaan en päästänyt poikia yhdessä irti vaan vuorottelin. Yhdesti panin Lallin suoraan jatkamaan Zetkan ajoa, mutta en koskaan toisin päin vaan pentu haki itse omat ajettavat. Alku aikoina piti kulkea vähän kaasina, mutta tammi- ja helmikuun haut olivat jo itsenäisiä.
marraskuulla alkoi ajelemaan.
joulukuussa oli ongelmana lyhyet ajot ja pois tulot.
tammikuussa kun ekat jänikset ammuttiin, alkoi ajot maistumaan ja 90min - aina 230min.
helmikuulla oli liikaa lunta, siksi ajot pitenivät mutta matkavauhti putosi. Intoa riitti,
yht. 13 hyvää ajoa ehti kautena tekemään.
Nykyjään meidän maastoissa on kaikki suurpedot edustettuina, karhu, susi, ahma ja ilves. Että sillee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti