Ylityskohdassa oli vastatörmässä matalampi uloke ja sitä oli molemmat käyttäneet, paitsi Zetka pari uintiliiketta joutui varmaan tekemään, koska jänis painaa vauhdilla mutta koiran vauhti ainakin vähän hiljenee ennen kuin hyppää perään.
Sitten alkaa odotus, että jänis rauhoittuu kiertämään jonkin muotoista reittiä.
Siitä vain hiippailemaan hiljakseen lähemmäs ja kun näyttää pientä sykeröä tulevan, syöksyyn tiheikköön ja juoksen osittain haukun ja vähän sinne tänne jälkeä. Kohta onkin pakko hengähtää ja panna tutka nopeimmalle näytölle ja alkaa juosta koiraa kohti, toivoen että hukkasi jäljen hetkeksi.
Aina ei onnistu ja koira etenee jäniksen perään, mutta kun tuntee vähän maastoa, voi iskun suunnitella ja tänäänkin sain tunnissa koiran kiinni. Hilkulla se oli, koska jänis meni samaa polkua, jota pitkin lähdimme kytkettynä. Tätä on nyt harjoiteltu monta vuotta kun jänikset ei pysy tuolla ojan takana sitten millään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti