tiistai 1. maaliskuuta 2016

Pohdintaa kauden päätteeksi.

Ei kommentteja:
 
Pahnoille lepäämään kiireisen kauden jälkeen.
Zetkan päätehtävä oikeastaan oli olla maastojen koekoirana varmistamassa ajettavat kulloiseenkin koetteluun. Siinä tehtävässä koira oli luotettava, aina kaksi löytyi ajoon.
Syksy ei alkanut ihan ongelmitta, tarhassa söi jotain terävää ja sai kurkkutulehduksen, sitten alkoi murkkuikä ja hirvet hirvittää, ajot saattoi katketa yhtäkkiä ja koira palasi jalkoihin. Siitäkin selvittiin ja ajot pitenivät. Mitään erikoista piikkiä ei tapahtunut edelliseen ensimmäiseen talveen verrattuna, ei ajotaidossa eikä haukussa. Kokeet nyt meni vähän siten ,kun nuorella nyt saattaa mennä.
Maantiellä mennessä kyllä haukkuu, mutta jäniksen käännyttyä, tulee äänettä perässä. Näin kävi vielä kauden viimeisessäkin ajossa. Siinä ei muutosta, mutta kovin vähän on tiellä käyty.
Haukku on voimakasta ja rohkeaa, mutta on ajoja jossa haukku on aika kimeää. Maasto-olosuhteet ja jäniksen etäisyys vaikuttaa paljon. Välitupurit sytyttää.
Kylmä ja jäljetön metsä ei aina saa koiraa irtoamaan tarpeeksi kauas kun lopputalvesta jänis on siirtynyt n.300-400m tiestöstä, syksyllä riittää kun hyppää raviojan yli niin hajut löytyy.
Ylösnostossa ei ole kuitenkaan valittamista.
Viimetalven ja tämän talven ajoissa ei juuri isoja muutoksia ollut, kaksi- kolme ja neljäkin tuntia ajoi, parhaimmat oli suvilumella, puuterilumi tuottaa ongelmaa kun jänis saa etumatkaa, silloin vaan sujuvuus kärsii ja töitä pitää tehdä enemmän.
Määrällisesti Zetka ajeli paljon vähemmän tänä kautena, pidin viikon välejä keskitalvella, koska kelit (vesisateet, lumettomuus ja pakkaset) sai kynsivalleihin vuotoa ja oli pallukatkin ruvella.
Tuomarointejakin kertyi yllävä määrä.
Zetka on luonteeltaan säyseä ja ihmisrakas kotikoira ja nyt malttaa levähtää metsäpäivien välillä, joka osoittaa aikuistumisen merkkejä. Lallin merkitys on kasvattajana mittava, nyt tämä työ taitaa saada jatkopestin kevään korvalla, kun perheeseen saadaan uusi tulokas.
Tämä harrastus on vienyt minut jo aikoja sitten outoihin svääreihin,hah. Mutta kun voin tehdä , niin miksi en tekisi siitä mielekästä samalla kertaa ja terveellistäkin on hengitellä metsän tuoksuja - eikä verenpaineita saa juuri mittarillakaan näkymään ;)
Kiitos vielä niille lukijoille, jotka jaksaa tätä vielä seurailla, syksyllä viimeistään täällä luulisi tapahtuvan jonkin sortin jorinaa. P.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 
© 2012. Design by Main-Blogger - Blogger Template and Blogging Stuff