Äidille  1.3.1925 - 5.12..2017

Silmät tottuivat hämärään kun äsken kahlasin metsän sisään.
Alussa jo lampun sammutin. Kelkan reen jälkeen askellinjani sovitin.
Kukaan ihminen ei näe minua juuri nyt.
Kukaan minulta ei vaadi mahdottomia nyt.
Kukaan minusta ei tiedä.
Sulaudun maastoon kuin kävyt.
     
            (apsoluuttinen nollapiste, mustaa ei ole.)