Piti käydä toteamassa keliolot. Yhdet hiiren jäljet, muuten ihan koskemattomat tiet. Kellokin oli puolen päivän paremmalla puolella kun Zetkan päästin m.a.tiellä irti. Kävi juoksentelemassa muutamia satametrisiä ja palaili takas, välillä pysähtyi kahdelle jalalle ja kurkotteli metsään. Sitä jatkoi jonkin aikaa ja sitten työntyi penkan yli. Pari sataa metriä eteni aika suoraan ja sieltä kimurainen ajo alkoi. Jänis pyöritti ja mutkitteli, tulihan siihen hukkia, kolme pitempääkin. Kenkäillen läksin pois hakemaan, nevan reunaa etenimme samaan suuntaan, kunnes pääsin ojan pohjaa yrittämään koiran eteen, siihen se jussikin oli hypännyt samalle ojalle. Koiran sain näköyhteydellä pysäytettyä, siihen se jämähti odottamaan, vaikka menojäljet oli nokan alla ja ajo käynnissä. Vaurioita ei pientä nirhaumaa pallukoissa lukuunottamatta yllättäin tullut. Ajoaika (2t) meni vartin pitkäksi, joten vielä pitää enemmän ottaa ennakkoa kiinniottoa suunnitellessa. Ojien pohjilla oli vettä. pakkanen oli kirinyt -11 Kiva oli autossa istua kun aurinko lämmitti lasin läpi,
Ajelin joutessani katselemassa laajemminkin, mutta yhtään loikkaria ei ollut liikkunut.
keskiviikko 31. tammikuuta 2018
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti