....ennen hiihtokilpailuissa (tiakonaalityyli) huudettiin ohitettavalle ja ummelle piti syrjään hypätä kun latuja oli vain yksi. Kyllähän sen kuuli kun takana losahteli silloiseen tyyliin takasuksen iskut.
Lumisade vaan jatkuu ja pehmeää lunta on tullut ettei koiran pää tahdo pinnalla pysyä. Eipä karppa ole haittona ainakaan. Taivalta on taitettu kävellen, kahlattu lumikengin ja tehostettu hiihtäen. Aurinkoisina päivinä jotenkin jaksaa pitemmän lenkin tehdä.
baana kotia päin, tähän vetäminen loppuukin pojilta.
Sampolla hönkä päällä. Ja samaa olemuksessa kuin Mäkäräis-Kaisalla.
Tänään vedettiin (pojat veti) haapaa tuonne perukan jänikselle. Raskas oli kuorma, vaan kävellen en kiinni saanut. Viimein potkuri kaatui ja siitä jatkoimme yhdessä.
Kova on into kotoa pois, takaisin madeltiin ja värkättiin.
tiistai 27. maaliskuuta 2018
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti