Lokakuun ajalta vielä yksi merkintä. Perjantai-iltana kahden tunnin ajo päättyi pimeässä kynnöspellolle. Hirveä sotku.
Sunnuntain käynti ei tuottanut mitään. Lämmintä 9 ja hyttyset sekä hirvikärpäset heti liikkeellä... muttei pupu.
Nyt vaihdetaan kuukausi ja jänis voisi silti vaihtaa karvansa.

Aamulla nollan tienoilla, 15.30 oli +2, hiukan tuuli ja kohmeinen, lumeton maa.
Kahdella koiralla aamulla aloitettiin, mutta parin tunnin haun jälkeen pentu kotiin ja toinen osoite.
Siellä tunti hakua, ajoa kesti muutamalla katkolla 70 min. Sitten hukka pottuvaraston liepeille. Sain koiran matkaani, mutta perillä aivan maantien viertä kyykki vaalea jänis parkin ohi. Panin varusteet autoon ja odotin kuinka koira tullessa paikalle reagoi ihan tuoreisiin jälkiin. Siitä ajo ensin pitkin tietä ja metsään. Käytti 4km metsälenkin, 37 min ajo, joka tuli jostain takas tien yli Temmesjoen rantaan. Juoksin koiran kiinni. 5t ja 18 km riitti yhdelle päivälle.
Siitä talvella menevät ohutta jäätä yli. Nyt oli tutkat ok. Ekaa konkaria passitinkin, mutta eipä tullut 150m lähemmäs. Ajo kulki n. 500-700m etäisydellä, eikä haukkua kuulunut kaikin ajoin 150 m päästäkään. Hidasta on lallin ajo, 7- 12km /h, haukku 6 -54 välillä.

Pentu oli saada pupun ylös ekana kun iso-Lalli oli hajut löytänyt ja niitä tarkkoi. Pentu meinasi vähän oikaista, mutta kovin säikähti ja viipotti minun jalkoihin Lallin ottaessa sen nokan edestä ajon.
Toiseen maastoon sai pentu jäädäkin autoon. Hyvä niin, sillä pari tuntia meni, ennen kuin sellaiset jäljet löytyi, jotka johti ylös saantiin. Tämä olikin rusakko.
Kolmisen kymmentä teertä näin parvessa, lähes kaikki poikateeriä sekä kopsakka koppelo saavat jatkaa vielä elonpäiviään. Yhtään höyhentä ei minun toimesta tänäkään vuonna irronnut.
Me keskittäydytään vain metsäjäniksien aivotuksia ratkomaan. Ei niin selviö tuo kahden koiran työskentely, vaikka pentu näyttäis olevan enempi kiinnostunut minun sijainnista, käy silti repalehtamassa toisen haulla koko ajan jos saa näköyhteyden. Toisaalta iso-Lallikin seuraa pennun tekemisiä siinä kylmähaun sivussa.
Reipas pentu, ei tarvi autella missään tilanteissa eikä kuulu vikinää jos vetinen, riitteessä oleva neva ylitetään tai kahlaten ylitettävä oja.

Viikonloppu tarjosi tilanteita, riitti että jättää pyssykän kotiin. Penulle on katseltu valmiita jänispaikkoja, vähän koetyyliin. Lauantaina ojan toista puolta ohitti niin kaunis jänis. Sitä ajoa vain pennun kanssa kuunneltiin. Eka kerran lallikin joutui uimasilleen.
Sunnuntaina oli pennun aika jäädä kotiin. Välillä tuli räntää ja kova tuuli. Oltiin eri paikassa. Asetuin jänisperspektiiviasentoon, eli sivuille piti nähdä, muttei eteensä. Jänis tuli kolmiosta selän takaa, loikan joutui ilmassa kääntämään ja päätyi rumpukuoppaan ojan pohjalle. sieltä ehti hypätä takas tulosuuntaan, mutta lalli oli just tuntumassa, joten yritti taas, rohkeus petti ja pyörsi sen verran, ettei koiraan törmänny. Lalli oli siinä jo liekeissä ja alkoi vimmattu hakeminen, 1 1/2 tuntia odottelin autossa kuunnellen beatlesia kun muutakaan ei ollu tarjolla. Puhallin merkkiäänen ja koira ilmestyi minsassa takas.
Pitkiä ajoja on ollut turha odotella, tykkään vain niin lallin kanssa käydä metsässä, se on voittamaton metsäkaveri. Nykyään Lallin tehtävä onkin haeskella pennulle helpotusta jäniksen hajuun, kovasti näyttää elkeitä olevan ja rulluttelee nokka maassa.