Pojille penalttia- vilttiketjuun

Pojat karkasivat eilen 15 jälkeen, pakkasta 23. Vieras tuli ja pojat meni, pihakuusen alaoksat vain heilahti.
Etsintä tuotti 8 aikaan tuoreet jäljet, olivat jo melkein kotona, mutta siinä oli ilmeisesti jäniksen tavanneet ja suunnitelmat muuttuivat. Kuulin haukkua kaukaa. Pitkä ilta odotusta ja tuskastelua, lähinnä Loitsun takia, koska sen ulokkeet ja ohut karvapeite ei ole mitenkään riittävä tuollaisissa oloissa. Pakkanen kiristyi 25.
Yhden aikaan yöllä kuuntelin jo epätoivoisesti jokaista ääntä, ja vihdoin, kahden aikaan kuului pari vinkaisua oven takaa. Loitsu se oli, käpälät kopsahteli, niin olivat jäässä. Suupielistä roikkui golfpallot, kädellä sulattelin ne pois. Jänistä oli ajettu kun hännänpää oli veressä. Itku siinä pääsi Loitsultakin. Pallukat kämmenessä kyselin, missä on Lalli.
Kymmenen minuutin kuluttua piippaus ilmoitti Lallin saapuneen, heti kun lämpimän puolelle astui, kyykähti huoltohommiin. Tarkistin ettei mitään vaurioita ollut, minulle jäi vain jäiden rapsutus selästä, yksi kynsivalli oli paljastunut kun karvat oli kuluneet ympäriltä. Kaikki hyvin.
Loitsu ei päässyt heti rauhoittumaan vaan laahusti ympäriinsä, Lalli nukahti heti rauhalliseen uneen.
Aamulla heräsi raukeita poikia. Söivät ja nyt nukkuvat selät vastakkain sohvalla. Ihailen toisaalta poikien suoritusta, vaikka harkinta pettikin pahasti. Siinä on kymmenen tuntia 23-25 asteen pakkasessa kova juttu ajella jänistä. Mutta pojat, ei tule toistumaan!