paukkupakkasta

Sain kuumeen  ja lentsun siitä Zetkan perässä ravaamisesta metsässä. Vanha ei enää jaksa.
Otava sai varmaan täällä ollessaan vaikutteita kun kotonaan olivat piirtäneet asioita ja esineitä, jotka hän osaa sanoa.
Äitinsä oli myös piirtänyt luppakorvakoiran kuvan, johon Otava oli heti sanonut EI. Ei Sampo olikin viikon hokema.
Iloinen asia on, että Lallin elämä on jossain määrin helpottunut. Nukkuen menee päivät, mutta sitä on harjoittanut ennenkin. Hengitys on parempaa ja vatsan pigoittununeisuus antautunut. Jospa tässä vielä..
Ensi viikolla lupaili koko viikon jonkin verran lunta ja mukavaa pikkupakkasta. Sampon kelit. Ykkösnyrkki saa opetella käytöstapoja ihan pirttikoirana - tosin kynsivallitkin pitää vielä pois metsästä. Oisikohan helmikuulle vielä kokeita... ei ny sentään aleta ahnehtia, ehtii vielä.